Näytetään tekstit, joissa on tunniste omaelämäkerta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste omaelämäkerta. Näytä kaikki tekstit

torstai 5. tammikuuta 2012

Aaveauto

Lapsella oli hieno iso amerikanauto, jossa oli myös sisäinen kelloradio. Aamulla voi siis herätä radiokanavan musiikkiin.

Eräänä iltana kävin tarkastamassa lastenhuoneen, joka oli pimeä, hiljainen ja sängyssä nukuttiin sikeästi. Kävin eteisessä ja palatessani lastenhuoneen ohi, pimeästä huoneesta alkoi kuulua musiikkia.

Lapsi nukkui yhä häiriintymättä ja avoletukka soitti hyllyllä pimeässä Elvistä - Ghost Riders in the Sky.

maanantai 21. heinäkuuta 2008

Liikkuva laitos

Matka eteni verkkaisesti kohti kotimaisemia. Viikon lomailu oli takana ja autossa vallitsi loppumatkan pitkästynyt raukeus. Yhtäkkiä takapenkiltä kuului kahahdus ja hiljaisuuden rikkoi innokas huudahdus. Poika osoitteli sormellaan ulos ikkunasta.

- Katsokaa, tuolla menee liikkuva ulkohuussi!

Viereisellä kaistalla etenevän Volvon perässä oli pienikokoinen koppimainen hevosvaunu. Ensimmäisellä mökkiviikolla pojalle oli selvinnyt mikä on ulkohuussi ja yhdennäköisyyttä löytyi tienpäältä.

sunnuntai 1. heinäkuuta 2007

Mitta täyteen

Ruokailu ei sujunut pojalta tällä kertaa kovin mallikkaasti. Kanassa oli jotain vikaa ja muukin ruoka hanasi vastaan.

Ovikello soi. Joku muu sai mennä avaamaan, sillä ruokapöydästä ei lähdetä ennenkuin lautanen on tyhjä.

"Siellä kävi kolme tyttöä kysymässä ulos", kuului tiedonanto kun ovi sulkeutui.

Poika katseli verhon raosta kun tytöt lähtivät pois.

"Ja tämäkin vielä tässä..."

perjantai 1. kesäkuuta 2007

Yksijalkainen jalkapalloilija

Poika tuli juomatauolle pomppien yhdellä jalalla ja potkien samalla palloa toisella. " Täältä tulee yksijalkainen jalkapalloilija".

Katselin hetken ja sanoin, "Eihän tuo ole. Katso tätä".

Koukistin toisen jalkani ja hypin yhden varassa kuljettaen palloa samalla. Pysähdyin.

Poika katseli kaukaisuuteen ja otti juomapullosta hitaasti suullisen. Sanankäytön mestari otti toisen huikan - vielä hitaammin - ja vaikeni. Otti voiton - silti.

Viikate

Metsästä oli löytynyt viikate. Ainutkertainen ja käteen sopiva, malliltaan ylittämätön.

"Se on tuolla pihalla", poika sanoi.

"Onko se rautaa?" isä kysyi ja aavisteli pahinta. Leikattu ruoho tuoksui vielä housujen lahkeissa.

"On se. Rautaa."

"Ei kai se ollut puukeppi jonka siivosin etupihalta ja heitin takaisin metsään?" Pojan ilmeestä näki jo vastauksen.

"Ei hätää, se on lähirinteessä".