Seisoessaan siinä ilman merkkiäkään jostain uudesta ellei matkalla kotiin saapuessaan vihdoin asemalle. Hän nosti katseensa ylös ellei peräti uskonut päätöksen jo tapahtuneen. Sade oli jatkunut yön yli vaikka tekemätöntä ei muuksi voi muuttaa luopumatta silti ajatuksensa lujuudesta. Tämä oli hänen viimeinen toivonsa saada usko uomiinsa, sanomatta sanaakaan lähestyi ovea, avasi sen ja poistui pimentyvään iltaan.
( Oireilun alkulähteet )
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti