Metsästä oli löytynyt viikate. Ainutkertainen ja käteen sopiva, malliltaan ylittämätön.
"Se on tuolla pihalla", poika sanoi.
"Onko se rautaa?" isä kysyi ja aavisteli pahinta. Leikattu ruoho tuoksui vielä housujen lahkeissa.
"On se. Rautaa."
"Ei kai se ollut puukeppi jonka siivosin etupihalta ja heitin takaisin metsään?" Pojan ilmeestä näki jo vastauksen.
"Ei hätää, se on lähirinteessä".
perjantai 1. kesäkuuta 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti